Ehdinpäs

Ehdinpäs mukaan skräppihetket haasteeseen #13, jossa piti luoda metallinen tunnelma ja käyttää kohokuviointia. Olen ostanut ajat sitten nuo ruosteiset perhoset mökkikylämme sisustuspuodista "Toivo&Vallu" ja perhoset ovat laatikon pohjalla odottaneet käyttötarkoitusta ja nyt ne sopivat tähän sivuun kuin tilauksesta. Koska en omista mitään kohokuviointi välineitä, niin tuon perhosen ja kynän avulla kohokuvioin taustaan vielä yhden perhosen ja ihan vaan kynällä kohokuvioin reunat. Lisäksi metallista tunnelmaa tuo rautalanka, "sua"-sanan kirjaimet ja sydänhaaraniitti. Kuvan käsittelin picasassa, se on ihana, mutta kasvot jouduin valitettavasti pluuraamaan, kun haluan suojella pienen yksityisyyttä. Tuntuu, että tuosta kuvasta on pieni ikuisuus, kun vauvavuosi on mennyt niin vauhdilla. Päivittäin on sinun touhuissasi ollut ihmettelemistä ja katselemista. On se ihmeellistä tuo kehitys ja kasvu. Ei sitä muistakaan, kuinka pieni olit tuolloin 2kk, mutta onneksi on kuvia ja ihania muistoja<3

Kiitos teille kaikille, jotka jaksatte käydä katsomassa harvakseltaan päivittyvää blogiani!

Maalaiselämää

"Kajoa kuvaan" kuului tämän kertainen skräppihetket haaste. Eilen sitten sain sivun tehtyä viime viikonlopun mökkikuvista. Jokaisesta kuvasta olen kuluttanut pintaa teipillä ja paria kuvaa olen vähän repinyt. Ei ehkä radikaalein kuviin kajoaminen, mutta näin nyt tällä kertaa...

Muuten sivu syntyi kuin itsestään. Tuo ihana taustapaperi löytyi toissa viikolla sinellistä, eikä se kuvien lisäksi saanut seurakseen kuin aimokasan kukkia ja musteroiskeita. Ai niin ja pari nappia, kun onnistuin yhden musteroiskeen pilaamaan totaalisesti, niin ainoa millä keksin sen peittää oli nappi ja sitten laitoin niitä pari lisää. Otsikon kanssa oli hankaluuksia, kun ei ollut "ä" kirjaimia, niin siksi vähän pöhkö otsikko!

Mökillä oli aivan ihanaa ja harmitti lähteä takaisin kaupunkiin, kun juuri saimme taas pihan kuntoon ja sisälläkin siivosimme kunnolla ja vaihdoimme järkkää. Nyt olisi niiiiiin tahtonut jäädä. Ja pienikin tykkää olla maalla, kun voi vaan kävellä ulos ja mennä syömään mansikoita, mitkä on herkkua! Pienen serkkukin oli käymässä ja molemmat tiesivät, mistä mansikoita löytyy. Nopeasti pienet oppivat muistamaan asioita.

Pieni puutarhuri

Tellimarian blogista bongasin The Memory Nestin ensimmäisen kesähaasteen, jossa haasteena oli luonnos ja väri. Värit oli niin ihanat, että olihan se pakko alkaa sivua työstämään. Luonnoksen tosin käänsin pystyyn, kun pysty kuvan kanssa toimi niin paremmin ja luonnoksen puoliympyrät vaihtuivat teippinappikoristuksiin;) Muuten olen leimaillut ja käyttänyt erilaisia kuviopapereita ja kirjaintarra-arkista otin oransseja pilkkuja, joita laittelin sinne tänne. Kuva on tältä kesältä meiltä maalta, missä pikkuinen pitkin kevättä paini ison kastelukannun kanssa -> se oli niiiiiiin kiinnostava. No, alkukesästä hänelle sitten ostettiin oma pieni kastelukannu, jolla äidin ja isin hämmästykseksi osasi heti mennä kukkia kastelemaan (tosin vesi oli mielikuvitusvettä!)

This is my page for The Memory Nest's summer challenge #1. Challenge was to use color and a sketch. I loved those colors, so I had to start doing my layout. I turned the sketch up, because the photo was vertical and it looked better this way. I didn't use those semicircles, but I replaced them with tape and buttons. Otherwise I have used stamp ink, pattern papers and little dots. This photo is taken this summer in our summercottage. Our little one got a new watering can and somehow he knew immediately what to do with it (though the water was imagination water!) Topic is "the little gardener"

Vaunuissa

Tätä sivua on tehty hartaasti ja rakkaudella<3

Skräppihetket haasteessa #11 piti käyttää ompelua ja sen innoittamana tein tämän sivun. Luonnoksen käyttäminen oli vapaaehtoista, joten käytin sitä mukaillen (vähän paperien asettelussa). Aluksi lähdin tekemään sivua valkoiseen taustaan, mikä oli jotenkin ankea ja sivu jäikin vaiheeseen. Eräänä päivänä sitten huomasin, että valkoisen toisella puolella olikin näin kiva kuviopaperi, johon muut valitsemani paperit sopivat, joten revin kuvan ja kuviopaperit ja teippasin tälle puolelle. Synttärinäni sain isoäidiltäni ison kasan vanhoja nappeja ja nyt niitä päätyi roppakaupalla tähän sivuun tuomaan väriä. Alkaessani suunnittelemaan ompeleita huomasin kuinka kivalle ihan vaan lanka kuvan ympärillä näytti, joten ompelin sen muutamalla pistolla kiinni. Lopuksi vielä surautin reunat koneella tuomaan sivuun ryhtiä.

Kuva on vaunumatkalta leikkipuistoon, jossa nykyään käymme melkein päivittäin  ja lisäksi käymme vielä iltaisin oman pihan hiekkalaatikolla. Pikkunen tykkää ihan kauheasti olla ulkona, keinua, leikkiä hiekkaleikkejä ja tutkia kiviä. Mun oli PAKKO ottaa tämä kuva, kun toinen nukkui niiiiin lungisti vaunuissa jalka tuen päällä. Kuva on jotenkin ihan mun lemppari, en tiedä miksi!?